

Äidin lempeys on keittiössä läsnä
Näyttelijä Sara Parikan lapsuudenkodissa keittiössä sai mokailla. Äiti tapasi todeta: Ei se haittaa.
Pieni tyttö katsoo tavallisena arkiaamuna äitiään unisin silmin ja kysyy: Äiti voidaanko me kesällä syödä joka päivä iso aamupala? Äiti on bloggari, Salatut elämät -sarjasta tuttu Sara Parikka. Tytär on viisivuotias Matilda.
Iso aamupala tarkoittaa enemmän kuin yltäkylläisesti katettua pöytää. Se on tunnetila. Pitkä ja harras hetki, jolloin kenelläkään ei ole kiire ja jolloin ruoan tehtävänä on vain tuoda nautintoa.
Parikka muistaa tyttären kysymyksen hyvin, vaikka hetkestä on jo aikaa. Kysymykseen sisältyy paljon sellaista, jota Parikka on halunnut lapsilleen välittää. Ruokailuhetkien on tarkoitus olla mukavia ja ruoan tulee olla iloinen asia.
Ruoanlaitto on iloinen asia
Rennon suhtautumisen ruokaan Parikka uskoo perineensä omasta lapsuudenkodistaan. – En muista, että äiti olisi koskaan sanonut minulle keittiössä mitään negatiivista. Ruoanlaitto on aina ollut meillä iloinen asia. Vaikka olen kuinka keittiössä mokaillut, äiti on vain sanonut, että ei se haittaa, kertoo Parikka.
Äidiltään Parikka uskoo perineensä myös halun laittaa vieraille hyvää ruokaa. Ja ajatuksen siitä, että ruokaa on oltava pöydässä riittävästi. – Kun menen itse vieraaksi, minulle on ihan sama, mitä kyläpaikassa tarjotaan. Ei ole kysymys siitä, että olettaisin tarjoilun kuuluvan tapaamisiin. Itse kuitenkin nautin siitä, että saan tehdä isommalle porukalle hyvää ruokaa.
Parikka kertoo innostuvansa myös leipomisesta – yksin ja yhdessä. Lapset, viisivuotias Matilda ja kolmivuotias Mimosa, otetaan mukaan ruoanlaittoon ja leivontaan. – Muutama päivä sitten teimme tyttöjen kanssa banaanileipää. On hienoa huomata, miten lapset ovat niissä hetkissä läsnä. Kananmunat olivat kyllä pitkin pöytiä, mutta ei se haittaa, toteaa kahden lapsen äiti.
Tuoreus voittaa suunnitelmat
Rentous näkyy myös siinä, ettei Parikka kanna suurta huolta, vaikkei suunnittele ruokalistaa koko viikoksi tai edes päiviksi eteenpäin. – Työmme mahdollistaa sen, ettei meidän tarvitse käydä kaupoissa ruuhka-aikaan. Ehkä se on osasyynä siihen, etten koe kaupassa käyntiä hankalaksi.
Suunnitelmallisuuden puuttumiselle on syynsä. Parikka myöntää haluavansa syödä ja tehdä muille sitä ruokaa, jota juuri sinä päivänä tekee mieli. – Suunnittelu on ainakin vielä tähän asti jäänyt sen jalkoihin, että haluan tehdä ruokaa tuoreista aineksista ja fiiliksen mukaan.
”Äiti, tämä maistuu tuliselta”
Vaikka kaupassa käydään usein, arjessa on hetkiä, jolloin Parikan perheen valoisassa keittiössä tehdään ruokaa kodin kuivakaapista löytyvistä aineksista. – Ateria syntyy nopeasti vaikkapa pastasta, tomaattimurskasta, pavuista ja valkosipulista.
Omia ideoitaan Parikka maustaa vinkeillä, joita hän poimii netistä. Tosin siinäkin hän käyttää vapaasti omaa luovuuttaan. – Jos näen Instagramissa jonkin kivannäköisen annoksen vaikkapa sienipastasta, mietin, minkä makuista sienipastaa haluaisin syödä. Siitä se sitten lähtee.
Rento ruoanlaittaja myöntää tekevänsä maustamisessa kokeiluja välillä liiankin innokkaasti. – Tyttäret saattavat todeta, että tämä maistuu tuliselta, hymyilee Parikka.
Tasapuolisesti jokaisen suosikkiruokia
Nelihenkisessä perheessä jokaisella on omat suosikkiruokansa, ja jos ei nyt inhokkiruokansa, niin ainakin ne, joista ei niin pidä. Parikan perheessä makuasiat otetaan huomioon niin, että jokaisen lempparia on tarjolla säännöllisesti. – Viime viikolla meillä syötiin minun ja mieheni mieleen olevia ruokia. Tänään lupasin tytöille, että tällä viikolla äiti tekee heidän suosikkiruokiaan.
Koko perheen viimeaikainen suuri suosikki on ollut lohikeitto. Siihen laitetaan lohta ja kylmäsavulohta. Keittoon kuuluu myös sitruunanamehua ja tietenkin kermaa.
Luova ja rento ote johtaa ruoanlaitossa siihen, ettei aina tule priimaa. Vastaan tulee hetkiä, jolloin Parikka myöntää hiljaa päättäneensä: tätä en kokeile toiste. – Eivät ne ruoat välttämättä ole pahanmakuisia ja miehelleni ne uppoavat. Itse olen ehkä mausta tarkempi.
Ravintolassa harmittaa välinpitämättömyys
Intohimoinen suhtautuminen ruoanlaittoon näkyy myös tavassa arvioida ravintoloita. Sara Parikka myöntää pettyvänsä, jos annoksessa näkyy välinpitämättömyys. – Kun menen ulos syömään, en haluaisi nähdä lautasella pakasteporkkanoita ja muuta sellaista, jonka voisi toteuttaa helposti paremmin.
Ravintolassa Parikka ei odota kuitenkaan saavansa mitään ”ihmeellistä” ruokaa. Riittää, että keittiössä ollaan asiakkaan puolella, halutaan tehdä hyvin.
Viini ja muut juomat jäävät sivuosaan Parikan laittaessa pöydän koreaksi. Mutta on juomalla sentään oma erityinen paikkansa. Isolla aamupalalla juodaan hedelmämehua. Sitä ei ole pöydässä tavallisena arkiaamuna.
Sara Parikan lohipasta:
Resepti Sara Parikan 365- ilon & inspiraation vuosi –kirjasta:

- pussillinen pastaa
- 300g lohta
- 1/2 sitruunankuori raastettuna
- 1 prk ranskankermaa
- mustapippuria
- sitruunanmehua maun mukaan
- parmesanjuustoa
- (suolaa)
Keitä pasta. Paloittele kala isolle pannulle ja paista kevyesti. Lisää sitruunankuoriraaste lohen päälle. Kaada pasta lohen joukkoon ja pyörittele päälle ranskankermaa, mustapippuri ja sitruunamehua. Lisää vielä parmesania ja tarvittaessa suolaa.
Teksti: Tiina Örn Kuvat: Sami Perttilä